Rakentamisessa käytettyihin alumiiniprofiileille tarkoitettuihin asuntomenetelmiin sisältyy yleensä punnitus- ja teoreettinen ratkaisu. Punnitseminen sisältää alumiiniprofiilituotteiden, mukaan lukien pakkausmateriaalit, punnitseminen ja maksun laskeminen todellisen painon perusteella kerrottuna tonnin hinnalla. Teoreettinen ratkaisu lasketaan kertomalla profiilien teoreettinen paino tonnin hinnalla.
Punnitsevan asutuksen aikana todellisen punnitun painon ja teoreettisesti lasketun painon välillä on ero. Tälle erolle on useita syitä. Tämä artikkeli analysoi pääasiassa kolmen tekijän aiheuttamat painoerot: alumiiniprofiilien perusmateriaalin paksuuden varianssit, pintakäsittelykerrosten erot ja pakkausmateriaalien vaihtelut. Tässä artikkelissa käsitellään kuinka näiden tekijöiden hallintaa poikkeamien minimoimiseksi.
1. Perusmateriaalin paksuuden vaihteluiden aiheuttamat erot
Profiilien todellisen paksuuden ja teoreettisen paksuuden välillä on eroja, mikä johtaa erot punnitun painon ja teoreettisen painon välillä.
1.1 painolaskelma, joka perustuu paksuuden varianssia
Kiinalaisen standardin GB/T5237.1 mukaan profiileille, joiden ulkoinen ympyrä ei ole enintään 100 mm ja nimellispaksuus, alle 3,0 mm, korkean tarkkuuspoikkeama on ± 0,13 mm. Esimerkiksi 1,4 mm: n paksuinen ikkunakehysprofiili, teoreettinen paino metriä kohti on 1,038 kg/m. Positiivisella poikkeamalla 0,13 mm, paino metriä kohti on 1,093 kg/m, ero 0,055 kg/m. Negatiivisella poikkeamalla 0,13 mm, paino metriä kohti on 0,982 kg/m, ero 0,056 kg/m. Laskettaessa 963 metriä, ero on 53 kg tonnilta, katso kuva 1.
On huomattava, että kuvassa tarkastellaan vain 1,4 mm: n nimellispaksuusosan paksuusvarianssia. Jos kaikki paksuuden varianssit otetaan huomioon, punnittu painon ja teoreettisen painon ero olisi 0,13/1,4*1000 = 93 kg. Alumiiniprofiilien perusmateriaalin paksuuden varianssien olemassaolo määrittää punnittu painon ja teoreettisen painon välisen eron. Mitä lähempänä todellinen paksuus on teoreettiseen paksuuteen, sitä lähempänä painopainoa on teoreettinen paino. Alumiiniprofiilien tuotannon aikana paksuus kasvaa vähitellen. Toisin sanoen samassa muottisarjan tuottamien tuotteiden punnitettu paino alkaa kevyemmäksi kuin teoreettinen paino, sitten tulee sama ja muuttuu myöhemmin raskaammaksi kuin teoreettinen paino.
1.2 Menetelmät poikkeamien hallitsemiseksi
Alumiiniprofiilimuottien laatu on tärkeä tekijä profiilien painon hallitsemisessa. Ensinnäkin on tarpeen hallita tiukasti työhihnaa ja muottien prosessointimitat sen varmistamiseksi Toiseksi tuotantoprosessia on valvottava hallitsemalla suulakepuristusnopeutta kunnolla ja suorittamalla ylläpito tietyn määrän muotin kulkemisen jälkeen. Lisäksi muotissa voidaan suorittaa nitridikäsittely työhihnan kovuuden lisäämiseksi ja paksuuden lisääntymisen hidastamiseksi.
2.Teoreettinen paino eri seinämän paksuusvaatimuksiin
Alumiiniprofiilien seinämän paksuudella on toleransseja, ja eri asiakkailla on erilaiset vaatimukset tuotteen seinämän paksuudelle. Seinän paksuuden sietokykyvaatimusten alla teoreettinen paino vaihtelee. Yleensä sillä on oltava vain positiivinen poikkeama tai vain negatiivinen poikkeama.
2.1 Positiivisen poikkeaman teoreettinen paino
Alumiiniprofiileissa, joiden seinämän paksuus on positiivinen poikkeama, pohjamateriaalin kriittinen kuormitusalue vaatii, että mitattu seinämän paksuus ei ole alle 1,4 mm tai 2,0 mm. Teoreettisen painon laskentamenetelmä positiivisella toleranssilla on vetää poikkeamakaavio, jonka seinämän paksuus on keskitetty ja laskea paino metriä kohti. Esimerkiksi profiili, jonka seinämän paksuus on 1,4 mm ja positiivinen toleranssi 0,26 mm (negatiivinen toleranssi 0 mm), seinämän paksuus keskitetyssä poikkeamassa on 1,53 mm. Tämän profiilin paino metriä kohti on 1,251 kg/m. Teoreettinen paino punnitustarkoituksiin tulisi laskea 1,251 kg/m: n perusteella. Kun profiilin seinämän paksuus on -0 mm, paino metriä kohti on 1,192 kg/m, ja kun se on +0,26 mm, paino metriä kohti on 1,309 kg/m, katso kuva 2.
Perustuen seinämän paksuuteen 1,53 mm, jos vain 1,4 mm: n osa nostetaan maksimaaliseen poikkeamaan (Z-MAX-poikkeama), Z-MAX-positiivisen poikkeaman ja keskitetyn seinämän paksuuden välinen painoero on (1,309-1,251) * 1000 = 58 kg. Jos kaikki seinämän paksuudet ovat Z-Max-poikkeamassa (mikä on erittäin epätodennäköistä), painoero olisi 0,13/1,53 * 1000 = 85 kg.
2.2 Negatiivisen poikkeaman teoreettinen paino
Alumiiniprofiileille seinämän paksuus ei saisi ylittää määritettyä arvoa, mikä tarkoittaa seinämän paksuuden negatiivista toleranssia. Teoreettinen paino tässä tapauksessa tulisi laskea puoleen negatiivisesta poikkeamasta. Esimerkiksi profiili, jonka seinämän paksuus on 1,4 mm ja negatiivinen toleranssi 0,26 mm (positiivinen toleranssi 0 mm), teoreettinen paino lasketaan toleranssin puoleen perusteella (-0,13 mm), katso kuva 3.
1,4 mm: n seinämän paksuudella paino metriä kohden on 1,192 kg/m, kun taas 1,27 mm: n seinämän paksuus, paino metriä kohti on 1,131 kg/m. Ero näiden kahden välillä on 0,061 kg/m. Jos tuotteen pituus lasketaan yhtenä tonnina (838 metriä), painoero olisi 0,061 * 838 = 51 kg.
2.3 Laskentamenetelmä painoa varten, jolla on erilaiset seinämän paksuudet
Yllä olevien kaavioiden perusteella voidaan nähdä, että tässä artikkelissa käytetään nimellis seinämän paksuuden lisäyksiä tai pelkistyksiä laskettaessa erilaisia seinämän paksuuksia sen sijaan, että soveltaisi niitä kaikkiin osiin. Kaavion diagonaalisilla viivoilla täytetyt alueet edustavat 1,4 mm: n nimellistä seinämän paksuutta, kun taas muut alueet vastaavat funktionaalisten rakojen ja evien seinämän paksuutta, jotka eroavat nimellis seinämän paksuudesta GB/T8478 -standardien mukaan. Siksi seinämän paksuuden säätäessä keskittyminen on pääasiassa nimellis seinämän paksuuteen.
Perustuen muotin seinämän paksuuteen materiaalin poistamisen aikana, havaitaan, että kaikilla vasta valmistettujen muottien seinämän paksuuksilla on negatiivinen poikkeama. Siksi, kun otetaan huomioon vain nimellisen seinän paksuuden muutokset, tarjoaa konservatiivisemman vertailun painon ja teoreettisen painon välillä. Seinämän paksuus muilla kuin nominaalisilla alueilla muuttuu ja voidaan laskea suhteellisen seinämän paksuuden perusteella rajapoikkeama-alueella.
Esimerkiksi ikkuna- ja ovituotteelle, jolla on 1,4 mm nimellinen seinämän paksuus, paino metriä kohti on 1,192 kg/m. Metripainon laskemiseksi 1,53 mm: n seinämän paksuudelle käytetään suhteellista laskentamenetelmää: 1,192/1,4 * 1,53, mikä johtaa painoon metriä kohti 1,303 kg/m. Samoin 1,27 mm: n seinämän paksuudella paino metriä kohti lasketaan 1,192/1,4 * 1,27, mikä johtaa painoon metriä kohti 1,081 kg/m. Sama menetelmä voidaan levittää muihin seinämän paksuuksiin.
1,4 mm: n seinämän paksuuden skenaarion perusteella, kun kaikki seinämän paksuudet säädetään, painoero punnitsevan painon ja teoreettisen painon välillä on noin 7% - 9%. Esimerkiksi, kuten seuraavassa kaaviossa esitetään:
3. Pintakäsittelykerroksen paksuuden aiheuttama painoarvo
Rakentamisessa käytettyjä alumiiniprofiileja käsitellään yleisesti hapettumisella, elektroforeesilla, suihkepäällysteellä, fluorihiilivedellä ja muilla menetelmillä. Hoitokerrosten lisääminen lisää profiilien painoa.
3.1 Hapetus- ja elektroforeesiprofiilien painon nousu
Hapetuksen ja elektroforeesin pintakäsittelyn jälkeen muodostetaan kerros oksidikalvoa ja komposiittikalvoa (oksidikalvo ja elektroforeettinen maalikalvo), paksuus 10 μm - 25 μm. Pintakäsittelykalvo lisää painoa, mutta alumiiniprofiilit laihtuvat jonkin verran esikäsittelyprosessin aikana. Painonkorotus ei ole merkitsevä, joten painon muutos hapettumisen ja elektroforeesikäsittelyn jälkeen on yleensä vähäinen. Useimmat alumiinin valmistajat käsittelevät profiileja lisäämättä painoa.
3.2 Suihkutuspinnoitusprofiilien painon nousu
Suihkupinnoitettujen profiilien pinnalla on kerros jauhemaalausta, paksuuden ollessa vähintään 40 μm. Jauhepäällysteen paino vaihtelee paksuuden mukaan. Kansallinen standardi suosittelee 60 μm - 120 μm: n paksuutta. Erityyppisillä jauhepäällysteillä on erilaiset painot saman kalvon paksuuden suhteen. Massatuotannossa, kuten ikkunakehykset, ikkunoiden mullisiot ja ikkunalaitokset, yksi kalvon paksuus ruiskutetaan reuna-alueelle ja ääreispituustiedot voidaan nähdä kuvasta 4. Painonkorotus profiilien suihkuttamisen jälkeen voidaan olla löytyy taulukosta 1.
Taulukon tietojen mukaan painon nousu ovien ja Windows -profiilien ruiskutuspinnoitteen jälkeen on noin 4–5%. Yhden tonnin profiileja se on noin 40–50 kg.
3.3 Painon nousu fluorihiilivedyn maalipinnoitusprofiilissa
Pinnoitteen keskimääräinen paksuus fluorihiilivedyn maalilla päällystetyillä profiileilla on vähintään 30 μm kahdelle kerroslle, 40 μm kolmelle kerroslle ja 65 μm neljälle kerrokselle. Suurin osa fluorihiilivetyjen ruiskupinnoitetuista tuotteista käyttää kahta tai kolmea kerrosta. Erilaisten fluorihiilimaalien lajikkeiden vuoksi myös kovettumisen jälkeen vaihtelee. Esimerkiksi tavallisen fluorihiilivetymaalin ottaminen painon nousu näkyy seuraavassa taulukossa 2.
Taulukon tietojen mukaan painon nousu ovien ja Windows -profiilien ruiskutuspinnoitteen jälkeen fluorihiilivetymaalilla on noin 2,0% - 3,0%. Yhden tonnin profiileja se on noin 20 kg - 30 kg.
3.4 Pintakäsittelykerroksen paksuuden hallinta jauhe- ja fluorihiilivedysumutustuotteissa
Pinnoitekerroksen hallinta jauhe- ja fluorihiilivedyn maalipinnoitettujen tuotteiden hallinta on tuotannon keskeinen prosessinohjauspiste, joka hallitsee pääasiassa jauheen tai maalisumun stabiilisuutta ja tasaisuutta ruiskutuspistoolista, varmistaen maalikalvon tasaisen paksuuden. Todellisessa tuotannossa pinnoitekerroksen liiallinen paksuus on yksi syy toissijaiseen ruiskupinnoitteeseen. Vaikka pinta on kiillotettu, suihkutuskerros voi silti olla liian paksu. Valmistajien on vahvistettava suihkepäällystysprosessin hallintaa ja varmistettava suihkepäällysteen paksuus.
4. Pakkausmenetelmien aiheuttama painoarvo
Alumiiniprofiilit on yleensä pakattu paperin käärimällä tai kutistumiskalvon käärimällä, ja pakkausmateriaalien paino vaihtelee pakkausmenetelmästä riippuen.
4.1 Painon nousu paperin kääreessä
Sopimus määrittelee yleensä paperinpakkauksen painorajan, yleensä enintään 6%. Toisin sanoen paperin paino yhdellä tonnilla profiileja ei saisi ylittää 60 kg.
4.2 Painon nousu kutistumiskalvon kääreessä
Kuvio kalvon pakkauksesta johtuva painonkorotus on yleensä noin 4%. Kutistuvan kalvon paino yhdessä tonnissa profiileja ei saisi ylittää 40 kg.
4.3 Pakkaustyylin vaikutus painoon
Profiilipakkausten periaatteena on suojata profiileja ja helpottaa käsittelyä. Yhden profiilin paketin painon tulisi olla noin 15 kg - 25 kg. Profiilien lukumäärä pakkausta kohti vaikuttaa pakkauksen painoprosenttiin. Esimerkiksi, kun ikkunakehysprofiilit on pakattu 4 kappaleen sarjoihin, joiden pituus on 6 metriä, paino on 25 kg ja pakkauspaperi painaa 1,5 kg, mikä vastaa 6%, katso kuva 5. Kun pakattu sarjoihin 6 kappaletta, paino on 37 kg, ja pakkauspaperi painaa 2 kg, mikä on 5,4%, katso kuva 6.
Yllä olevista lukuista voidaan nähdä, että mitä enemmän profiileja pakkauksessa, sitä pienempi pakkausmateriaalien paino prosenttiosuus. Samassa määrässä profiileja pakettia kohden, mitä suurempi profiilien paino on, sitä pienempi pakkausmateriaalien painoprosentti. Valmistajat voivat hallita profiilien lukumäärää pakkausta kohden ja pakkausmateriaalien määrän sopimuksessa määriteltyjen painovaatimusten täyttämiseksi.
Johtopäätös
Yllä olevan analyysin perusteella profiilien todellisen punnituspainon ja teoreettisen painon välillä on poikkeama. Seinämän paksuuden poikkeama on tärkein syy painon poikkeamiseen. Pintakäsittelykerroksen painoa voidaan hallita suhteellisen helposti, ja pakkausmateriaalien paino on hallittavissa. Painoero 7 prosentilla punnituspainon ja lasketun painon välillä täyttää vakiovaatimukset, ja ero 5 prosentilla on tuotannon valmistajan tavoite.
Toimittanut May Jiang Mat Alumiinista
Viestin aika: syyskuu-30-2023
